- Kuluneen kahden vuoden aikana termit sääntely, kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat palanneet takaisin taloustieteen aktiiviseen sanavarastoon, kun finanssikriisille on haettu syitä ja pohdittu keinoja uusien vastaavien kriisin estämiseksi, Pääkkönen sanoo. Hänen mukaansa taloudellisessa tutkimuksessa näkemykset valtiolle sopivasta roolista vaihtelevat perinteisesti kahden ääripään välillä. Tyypillinen, ”amerikkalainen” näkemys mieltää valtion omien intressien edistämisen välineeksi, kun taas vastaavasti eurooppalaista maailmankuvaa parhaiten vastannee mielikuva valtiosta, joka pyrkii edistämään kansalaistensa hyvinvointia. Ensimmäisen näkemyksen kannattajat korostavat, että valtion tulisi aiheuttaa toimillaan mahdollisimman vähän vääristymiä tai rajoitteita markkinoille. Jälkimmäinen näkemys puolestaan korostaa valtion roolia muun muassa julkishyödykkeiden ja palveluiden tuottajana.

- Valtion toinen piirre on sen yksinoikeus laatia lakeja ja käyttää voimaa kansalaisiaan kohtaan, tutkija sanoo. Määritelmällisesti kussakin valtiossa voi olla vain yksi, lainvoimainen auktoriteetti ja muut, mahdollisesti kilpailevat auktoriteetit, ovat laittomia. Voimankäytön yksinoikeus antaa valtiolle valtaa yli kansalaisten ja yritysten, mikä asettaa yksityiset toimijat alttiiksi vallan väärinkäytöksille. Siten sääntelyssäkin on kaksi ääripäätä. Jos valtio sääntelee liikaa, yksityinen sektori voi lakata toimimasta (vrt. entinen Neuvostoliitto). Jos sääntöjä ja sääntelyä on liian vähän ja valtio heikko, maa voi ajautua kaaokseen (nykyinen Somalia tai Afganistan).

Heikko, mutta omaa etuaan maksimoiva valtio on monin tavoin vahingollinen ja jopa tuhoisa yksityiselle sektorille. Vahva ja kansalaistensa etua tavoitteleva valtio puolestaan voi edistää talouden toimintaa ja kansalaisten hyvinvointia. Valtio voi toimillaan edesauttaa materiaalisen hyvinvoinnin lisääntymistä, ei pelkästään sen (uudelleen-) jakamista. Tähän teemaan on finanssikriisin jälkimainingeissa palattu laajemminkin, kun hallitukset ovat yrittäneet tukea hiipuvaa talouskasvua. Lyhyellä aikavälillä keskiössä on hallituksen elvytyspolitiikka, mutta pitkällä aikavälillä valtio edistää talouskasvua mm. rakentamalla instituutiot ja infrastruktuurin, sekä tarjoamalla koulutusta ja terveydenhoitoa.

Jenni Pääkkösen tutkimus koostuu neljästä esseestä, joista ensimmäisessä hän rakentaa perinteisen, yksinkertaistetun taloustieteellisen mallin hallituksen, rikollisjärjestön ja yritystoiminnan vuorovaikutuksen tutkimiseen. Pääkkönen osoittaa, että suojelurahaa laittomasti operoivilta yrityksiltä keräävä rikollisjärjestö vahvistaa hallituksen veropolitiikkaa, kun harmaan yritystoiminnan kustannukset nousevat. Tietyillä ehdoilla laillisesti toimiva yritys voi jopa hyötyä mafian olemassa olosta, jos hallitus ajautuu verokilpailuun mafian kanssa ja lisää palveluiden tuotantoa.

Toisessa esseessä Pääkkönen arvioi veromoraalin roolia harmaan talouden synnyssä. Hän osoittaa, että korkean veromoraalin maissa veronnoston veronkiertoa lisäävä vaikutus on pienempi kuin matalan veromoraalin maissa.

Kolmannessa esseessä Pääkkönen keskittyy julkisen vallan toimien ja talouskasvun yhteyden selvittämiseen siirtymätalouksissa. Hän osoittaa, että siirtymätalouksissa kasvava julkinen kulutus on ollut haitallista talouskasvulle. Instituutioiden vaikutus tuottavuuden kasvuun on ollut monimutkaisempi, sillä instituutiot muuttavat yksityisten investointien tehoa. Silloin, kun instituutiot ovat kehittymättömät ja yksityisiä investointeja on vähän, talouden vapauden lisääminen vauhdittaa talouskasvu ja edistää yksityisten investointien tuottavuutta. Liian vähäinen sääntely yhdessä korkean investointiasteen kanssa voi olla haitaksi tuottavuudelle ja talouskasvulle, joten sääntelyn puuttuminen voi olla vahingollista.

Neljäs essee tarkastelee väestönmuutoksen ja talouskasvun yhteyttä. Pääkkönen testaa vanhaa väittämää, jonka mukaan väestönmuutos on yksi merkittävistä talouden kehitystä liikkeellepanevista voimista. Lisäksi hän testaa väitettä, että väestönkasvun (tai elinolojen) kontrolloiminen johtaisi maiden välisten tuloerojen supistumiseen. Tutkimuksen tulokset eivät tue konvergenssihypoteesia, vaan näyttää siltä, että köyhempien maiden auttaminen vaatii muutakin, kuin väestön kasvun kontrolloimista ja väestön elinolojen parantamista.

Jenni Pääkkönen väittelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa kansantalouden alaan kuuluvasta aiheesta Illegal Activities, Institutions and Economic Growth perjantaina 18.12. klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään Economicumissa osoitteessa Arkadiankatu 7.

Jenni Pääkkönen työskentelee tutkijana Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksessa.